Poks! ja viikko 22

Tänään on erityisen hyvä mieli.

Ensimmäinen syy siihen ovat oppilaani (vai pitäisikö puhua opiskeljoista), jotka ovat ”Ympäristöviestinnän” kurssilla aloittaneet blogin kirjoittamisen. Kurssille oli alun perin varattu valtavan suuri määrä oppitunteja. Päätin tartuttaa heihin tämän bloggaamisen ja sillä tavalla osa tunneista tulee korvatuiksi. (Tarkoitetaanko bloggaamisella muuten vain blogin kirjoittamista, blogien lukemista vai molempia? Koska itse olen tupsahtanut ”tähän” maailmaan vasta viime viikkojen aikana, ei kaikki ole vielä ihan selvää pässin lihaa…) Kirjoittaminen ei luonnollisestikaan ole kaikille helppoa. Jo pelkästään blogin nimeäminenkin saattaa tuottaa tuskaa – tuotti minullekin! Oppilaat ovat kuitenkin päässeet hienosti alkuun ja moni heistä ehkä yllättyy piilevästä lahjakkuudestaan :-) Mahtavaa olisi, jos joku tai jotkut heistä jatkaisivat blogin kirjoittamista vielä opintojakson jälkeenkin.

Toinen syy on neuvolakäynti. Saimme kuunnella Pavun sydänääniä ja syke oli edelleen erinomainen. Neuvolatäti ihmetteli innostustani vaakaa kohtaan. Hänen mukaansa naiset harvemmin haluavat punnitukseen. Itse olin odottanut tätä toimenpidettä mielenkiinnolla –paino kun on tuntunut selvästi olevan lisääntymään päin. Painoa on tullut lisää huimat 4,5kg!!! Mikä tarkoittanee n. 400 grammaa viikossa. Tuntuu aika hurjalta. Onkohan Aino-jäätelöllä ollut vaikutusta? Niin ja tuli noita ”fränäreitäkin” syötyä... Verenpaineet olivat 116/66 ja hemoglobiini oli 132. Hb on pysynyt yllättävän hyvänä, sillä olen tuntenut itseni jo jonkin aikaa melko uupuneeksi. SF-mittakin otettiin ja se lukema näytti kulkevan kivasti käyrällä. Minulle on selvästikin osunut maailman ihanin neuvolatäti, joka todella on kutsumusammatissaan. Parempaa kohtelua en voisi kuvitella saavani. Ennen paluumuuttoani ajattelin viedä hänelle kukkia ja kiittää samalla hyvästä palvelusta.

Kolmas syy hyvään mieleen on herran valmistama ruoka. Kylläpäs minua hemmotellaan! Ei edes apua kaivata kysyttäessä. Maukas perunamuusi ja lihapullat kermakastikkeen kera valmistuivat käden käänteessä. Voin kyllä tulevaisuudessa luottaa siihen että lapseni saa/saavat maukasta ja terveellistä kotiruokaa :-)





Löysin muuten kirpparilta hauskan Riviera Maisonin tarjottimen!



Tuo kello muistuttaa meitä Suomi-Saksa -pelistä, joka alkaa reilun tunnin kuluttua. Sitä ennen täytyy vielä lenkittää koirat (rasta hundarna) :-) Pian on siis tosi kyseessä! Ei luulisi suomalaisilla olevan ainakaan asenneongelmaa...katsotaan kuinka käy.




Parempaa lätkäiltaa toivottaen,
Heitukka