Elämää pienten lasten, vaatteiden, shoppailun, kodin sisutamisen ja mökin rakentamisen keskellä.



Hei! Tervetuloa blogiini kaikki tutut ja tuntemattomat! Kerron täällä esikoisemme kuulumisista ja kaikesta siihen liittyvästä. Sydäntä lähelläni ovat oma koti, sisustus ja kaikki kauniit asiat!



Oman kodin lisäksi (varsinkin isännän) kiinnostuksen kohteena on saareen rakenteilla oleva mökki. Mukana matkassa hääräävät kaksi chihuahuaamme.


lauantai 1. toukokuuta 2010

20+5

Nyt ajattelin vihdoinkin uskaltautua julkistamaan onnellisen uutiseni! Odotamme esikoistamme! Alussa aika tuntui matelavan hurjan hitaasti, mutta viimeisinä viikkoina aika on saanut siivet. Alkuviikkojen huonovointisuus on vihdoin jäänyt taakse ja olo on (tämänhetkistä kurkkukipua lukuunottamatta) mainio.

Töitä olisi jäljellä enää muutama vikko ja odotan jo kovasti loman alkua. Olen suunnitellut kaikenlaisia juttuja kesälle, joihin palaan myöhemmin. Kiinnostuin blogin kirjoittamisesta toisen ystävän "raskausblogia" lukiessani ja nyt kun osa omista ystävistäni ja perheestänikin on niin kaukana, he saavat tätä kautta mahdollisuuden seurata kuulumisiamme.

Maha tuntuu kasvavan hurjaa vauhtia ja torstain rakenneultrassa "Pavullamme" tuntui olevan kaikki hyvin :-) Kätilöllä oli välillä vaikeuksia suotittaa mittauksiaan kun liikehdintä oli niin hurjaa. Viimeisen parin vuorokauden aikana "vesijuoksutreenien" määrä on tuntunut vain lisääntyvän! Onneksi kaikki näytti olevan kunnossa ja toistaiseksi "Papumme" on vielä merkkiä unisex :-) Kriittisten paikkojen zoomauksen jälkeen emme itse osanneet tulkita kuvia...eikä kätilö suostunut antamaan omaa arvaustaan. On tämä yhtä jännitystä!

5 kommenttia:

  1. Mukavaa päästä seuraamaan blogiasi! Ihana massu sulla jo. Hyviä juoksutreenejä "Pavulle" ja leppoisaa odotusta!

    VastaaPoista
  2. Ihanaa odotusta teille sinne <3
    Meillä alkoi loppusuora, 31. vko menossa ja sen myötä viimeiset viimeinen neljännes.
    Tässä kohtaa itsellä alkaa olo olla melko kankea: sukat eivät mene jalkaan omin avuin kuin vaivoin, ähky on seuranani joka päivä ja kävely alkaa muistuttaa lyllertämistä. Ihani hetkiä sinne teille, voin kertoa, että ne on todella tunteita pintaan nostattavia!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Häntähattu! Eiköhän Papu jatkaa samaa rataa, ellei jopa hurjempaa tahtia kuin tähän asti. Eikös se niin mene, että meno sen kuin hurjistuu loppua kohden?!

    Kiitos Niina! Minulla on jo nyt ollut vaikeaa laittaa "normaalisti" kenkiä ja sukkia jalkaan, joten eipä se taida helpottua jatkossakaan. Onneksi tulee kesä ja voi vain sujauttaa sandaalit jalkoihin :-)
    Teille myös ihanaa loppusuoran odotusta! Kuullaan!

    VastaaPoista
  4. Kiitos tästä! Ihana kuva sinusta ja vatsasta. :)

    On kyllä mukavaa päästä seurailemaan, miten siellä voidaan. Välimatkaahan tosiaan on sellaiset 2200km ja harmittavasti tapaamiset hyyyyvin harvassa...

    VastaaPoista
  5. Kiitos Henriikka!
    Välimatka tosiaan on pitkä ja juuri muistinkin, että taisi jäädä minulle se vastausvuoro siihen sähköpostiisi. En vain ikinä käytä sitä Luukkua, joten täytyy kirjoittaa sulle työsähköpostista.
    Teillä on varmasti jo kesä siellä :-) Olen kade!
    Terkkuja meiltä!

    VastaaPoista