Elämää pienten lasten, vaatteiden, shoppailun, kodin sisutamisen ja mökin rakentamisen keskellä.



Hei! Tervetuloa blogiini kaikki tutut ja tuntemattomat! Kerron täällä esikoisemme kuulumisista ja kaikesta siihen liittyvästä. Sydäntä lähelläni ovat oma koti, sisustus ja kaikki kauniit asiat!



Oman kodin lisäksi (varsinkin isännän) kiinnostuksen kohteena on saareen rakenteilla oleva mökki. Mukana matkassa hääräävät kaksi chihuahuaamme.


tiistai 6. heinäkuuta 2010

Asunto myyty!

Hip-hurraa!!! Ensiesittelyssä oli ollut eilen kova ryysis ja vielä oli ollut mattimyöhäisiä, joiden piti päästä katsomaan asuntoa vielä 2,5 myöhemmin. Onneksi suostuimme vielä siihen, koska lopullinen ostaja löytyi mattimyöhäisten joukosta. Hän teki tarjouksen, josta emme todellakaan voineet kieltäytyä! Lopullinen hinta nousi reilusti vielä aikaisemistakin tarjouksista. Kyllä se veti suuta vähän virneeseen :-)

Eilen minulla oli päällä tuo "vankikarkuriasu", (tai ampiaisasu miehen mielestä) ja näitä kuvia katsellessani saan todeta näyttäväni valtavalta! Löysähkö malli ja vaakasuuntainen raidoitus siis kehiin, jos jostain syystä haluaa näyttää kookkaammalta :-)



Tuossa alla tuo hauska hoitopöytälevy, jonka saa ilmeisesti laitettua haluamansa tavallisen pöydän päälle. Tämä saatiin ystävältä (ystävä saa pian vaihturitavaransa, kunhan minä tai mies ehtisi ne tuomaan) ja on erinomaisessa kunnossa.



Papun lipastokin valmistuu tuota pikaa. Mies on kiillottanut vanhoja kahvoja uuteen uskoon ja hän teki minulle myös ne toivomani tähdet. Nyt tähdet on vielä maalattava pariin otteeseen.



Meillä piti muuten olla synnytysvalmennus eilen, mutta noista asuntonäytöistä ja yhtiökokouksista johtuen peruin sen ja saimme uuden ajan. Naapurin kätilö kun kertoi valmennuksen kestävän kaksi tuntia. Tämä kuulosti minusta pitkältä ajalta. Riippuu tietysti mihin vertaa... Tuota miestäni olen esim. valmentanaut tavalla tai toisella jo yli kahdeksan vuotta. Urheilu-urani aikanakin valmentautuminen nyt vaikkapa esim. tulevan kauden pääkisaan on ollut hieman enemmän aikaa vievä kuin kaksi tuntia. Mahtaako tuo kahden tunnin valmentautuminen synnytykseen siis riittää meille? Vanhojakin jo olemme ja hitaita oppimaan ;-)

Tuossa vielä yliopiston vieressä sijaitseva hullunkurinen patsas, jonka tekijä on kuulemma käyttänyt mallina vaimoaan?!



Huomenna suuntaamme "tyttöjen" kanssa Turkkusse, onneksi autossa on ilmastointi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti