Viimeksi tein Adam&Evassa aika mielenkiintoisen huomion. Yllätyksekseni totesin, että kovin kovin nuoret (ja kooltaankin pienet) tytöt olivat shoppailemassa kirppiksellä. Arvioisin heidän olleen maksimissaan kuudesluokkalaisia. Tytöillä oli ostoskärryt ja siellä vaatteita, hiuspantoja ja koiran talutushihna. Kassajonossa he keskustelivat iloisesti tekemästään villapaitalöydöistä yms. Kovin tuntuivat tytöt olevan ajan hermoilla, siis mitä tulee kierrättämiseen. Oikeastaan tulin iloiseksi siitä, että noinkin nuorille kelpaa kirppistavara. Tuskin kirpputorille tuleminen oli heidän oma päähänpistonsa, vaan todennäköisesti idea on lähtenyt ihan oman perheen sisältä.
Olen useasti kierrättänyt tavaroitamme ja vaatteitamme kirpputorin välityksellä. Itselle tarpeeton tavaravoi toiselle olla varsinainen aarre. On tuntunut joskus jopa siltä, että mitä hirveämpi tavara, sitä varmemmin tavara on mennyt kaupaksi :-) Surullista kyllä, nykyään yhä useampi hinnoittelee tavaransa täysin yläkanttiin. Samanlaisen tavaran kun saisi kaupasta uutena samaan hintaan. Kohtuus siis kaikessa. Haluaahan siitä tavarasta päästä eroon. Vaatekappaleet ja tavarat jotka eivät ole menneet kaupaksi olen aina vienyt SPR:n konttiin. Tarpeettomaksi todettua tavaraa nyt ei ainakaan kannata takaisin kotiin viedä...
Kaupoistakin mukaan on jotain pientä tarttunut ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti