Jouluumme kuului hyvää ruokaa, rakasta seuraa ja yhdessäoloa sekä rentoa oleilua. Yksinkertaisista asioista on onnitunut joulu tehty. Joulukuusen hankkiminen oli tietenkin annettu miehelle, joka "hyvää pelisilmää" käyttäen ajoitti vihreän ystävämme metsästyksen alkuiltaan, jolloin oli jo säkkipimeää. Toiveissani oli kapea ja tuuhea yksilö. Mies soitti kotimetsästään ja ilmoitti, ettei hän oikein nähnyt miltä puut pimeässä näyttivät. Kätevä mies käyttää kuitenkin auton pitkiä valoja kuusta hakiessaan ja tuon kotiin sentään oikean merkkisen puun :-) Ja kuusessa ei ollut mitään vikaa, alimmat oksat vain olivat jo valmiiksi hieman kuivuneet. Joulu alkaa kun haistaa kuusen ja pipareiden tuoksun nenässään.
Koska äitini on aina (ollessani pieni) tehnyt minulle piparkakkutalon, halusin nyt itse aloittaa perinteen, jolloin valmistaisin Fridalle piparkakkutalon. Varsinkin tämä ensimmäinen vuosi oli hyvää harjoitteluaikaa, tyttö kun ei vielä talojen ja pipareiden päälle ymmärrä. Tein talon aivan omien kavojen mukaan, äidin välillä avustaessa. Elementtien liimauksen äitini sai kokonaan hoitaa, Fridan kanssa katselimme sivusta...
Jouluaattona vierailimme perinteisesti appivanhempien luona syömässä, syömässä ja syömässä. Yleensä olemme aattoiltana käyneet hautausmaalla, mutta tänä jouluna tuo perinne jäi toteuttamatta. Frida kun kulkee aina mukanamme ja pakkasta oli AIVAN LIIKAA! Miehellnäni oli aattoilatana myös oma traditionsa, nimittäin muutama joulupukkikeikka. Aattoilta jatkui omassa kodissamme minun vanhempieni seurassa.
Miehen isovanhempien "aarreaitasta" olemme jo jokunen vuosi sitten pelastaneet vanhan kelkan, jolle varasimme oman paikan kuusen vierestä.
Tonttuilut on hoidettu tältä vuodelta, ensi vuonna taas uudestaan ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti