Suklaapiirakkaa ja hankintoja

Jestas sentään että voi pikkuisesta lähteä voimakkaita liikkeitä ja potkuja! Välillä tekee oikein ilkeää noi liikkeet kun maha tuntuu jotenkin niin ahtaalta. Kuitenkin Pavunkin pitää siellä saada liikkua ja harjoitella ulkomaailmassa odottavia haasteita varten ;-) Muutamia kertoja häntäluu on ollut ihan mielettömän arkana. Kai sekin liittyy jotenkin tähän olotilaan, johon tällä hetkellä voi yhdistää kaiken enemmän ja vähemmän normaalit tuntemukset.

Olen tässä mietiskellyt noita koiria ja sitä, että mahtaakohan ne kuulla tai aistia Pavun mahassani??!! Varsinkin tämä karvaisempi yksilö tykkää huilata lantioni/mahani päällä.



Postissa tuli ihana paketti Huuto.netin myyjältä! :-) Gantin neulottu peitto vauvalle. Mielestäni kaiken ei tarvitse olla niin hempeän vaaleanpunaista- tai sinistä.



Suklaapiirakkaa on syöty kotona aamupäiväkahvin kera (kyllä kahvi on taas alkanut hiukan maistua!), lounaan jälkiruuaksi ja päivällisen jälkiruuaksi. No kävinpä syömässä samaista suklaapiirakkaa, mutta vain siihen toiseen vuokaan leivottua, myös ystävän luona. Yhtä suklaiselta maistui ;-) Sieltä kotiin tuomisina mukaani sain Pavulle sievän rintarepun. Ai että siinä kelpaa sääriä heilutella isin rinnuksilla :-) Auton tavaratilaan jäi kovin kätevältä vaikuttava hoitopöytälevy, jonka voi käytännössä asentaa minkä tahansa pöydän päälle.



Ystävän luona käymisen ja suklaapiirakan syömisen lisäksi sain tänään aikaiseksi muutakin. Hain Starkista maalia sitä kunnostettavaa lipastoa varten ja huomenna alkakoon sutiminen!



Ja näissä merkeissä yöunille...